Pariton

Minä ja turhuuteni
murrettu totuus taittaa ruskeaan
kuin 70-luvun valokuva
retrouskomus ja haalea sota
päivää polttavalla kesäilmalla
Koetan pystyttää pääni
ilta viilenee kaskaiden sirinäksi
sää pyytää alipukeutumaan
järkeä ei voi konmarittaa
hymyilen parittomana sukkana
Minä ja tarkoitukseni

Se

Se puhui kaikkeudesta kuin ystävästään
Takertui yksityiskohtiin kun
kokonaisuus oli liian lannistava
ja sillä oli vastaus aina valmiina
”ihan sama”
vaikka oikeasti välitti kai liikaakin
Olisi tahtonut vegaaniksi
muttei ensimmäisenä suvustaan
Halusi rakentaa tai edes raivata
jättää nimensä tielle, talolle, mustelmalla
ja eniten sitä ärsytti, ettei
tulisi näkemään omaa muistojuhlaansa,
valmistujaista elämästä
cum laude abropatur

Viimeinen sana

metsästäjäkeräilijöiden joukossa olen hamstraaja, ekologisesti
kestävimmät tekoni kiinnitän kartalle ilmastointiteipillä
(älä turhaan lausu jesarisi nimeä)
maalaan tulen värein opasteita luotopoluille, kun jää
kestää vielä lohdutusten painon ja toivo paremmasta
sulaa mieleeni kuin hyvälaatuinen suklaa
(en enää muista, miltä hiljaisuus tuntuu)
minulla on varalla täysi kansiollinen muistolauseita maailmalle
koska melkein toivon saavani edes kerran viimeisen sanan
(olisipa se kiitos eikä apua)

Elämän hinta

Hän veti pohjat,
käsipohjat suonsilmäkkeessä
Tarttui jokaiseen keinotekoiseen oljenkorteen
vaikka pelkäsi purevansa nekin poikki

ja he puhuivat sankareista penkkiurheillessaan
mutteivät hurranneet avunpyytäjälle
ja he puhuivat onnen ansaitsemisesta
mutta ansoittivat hänen tiensä olemassaoloonkin

Hän anoi armoa
kuin arkkivihollista
Löi toivoa kummallakin poskellaan
ja koetti saada kelan rahat riittämään

elämän hintaan

Kesäkuu

kuu kuusi, kutsuu kummaan kuljentaan
kuurosade kuohuu, kumisappaat kuskaavat kuusen kusta
kukaan kurkota kuuhun, kun kurjat kulkurit kuuntelevat
kultaisia kumppaneitaan kuin kullekin kuuluisi
kuvitelma kuolemattomuudesta
kukunta kuvaa kutakuinkin kutakin

Heittiö

Koetin täyttää asunnon kodiksi
peittää peilit pölyllä
ristivedottaa ristiriidat
ja kadottaa kaiut kuolemista

Kaaoksen keskeltä löysin vain käteni
muoviset kerjäläisen kourat
Kovan näppäimistön pehmittämät sormet
kämmenien reunoilla sanoja anoen

Kirjoita meille sydän
Heltymätön näyttö narisi tyhjyyttään
Olin jo liian vanha perhoseksi
kykenemätön kyltymätön katuva

Käsillä oli käsittämätön kiire
ne huitoivat kuristavan ilman kaulalta
painautuivat rinnoilleni ja huusivat
tästä ulos tyhmä lapsi

Valutin sanoja
kuin spagettia siivilässä
kipuni on linnani
näkymätön näkymättömyys

Kädet hymyilivät lasikaltereiden siruja
nojasivat suklaan hautakumpuun kuin pelastusrenkaaseen
nostivat peukalonsa pystyyn ja kielsivät
hukkumasta toiste vartijattomaan vankilaan

Pöly painoi päänsä olalleni
hyvin tehty on puoliksi pedattu
ja joskus maksimalisti ei ole vain
epäonnistunut askeetikko

Hanna-Maijan heittiö on kodin <3

Eloisameri

Kun kuolin
pappi piti niin kuivan muistopuheen
että lähimmät omaisenikin haaveilivat kosteutustipoista silmiinsä
Kun kuolin
tätini huokaisivat harmista
koska surutalossa ei sovi haukotella
Kun kuolin
olin kuollut kuin kivi
eikä saattojoukossa ollut geologeja

Suku söi pintakovia korvapuusteja
eikä edes pappi keksinyt puhuttavaa
joi vaan liian kuumaa kohteliaisuuskahvikupillistaan

Silloin meemiarmeijani kukitti nettiä
osa sotilaistani jäi ajan uhriksi
mutta vahvimmat antoivat minulle ikuisuuden
ei taivasta, ei helvettiä vaan lempeä bittimeri
jossa lepään ilman tietoisuutta

Mieti, mitä pistät nettiin, sillä sukulaisesikaan eivät saa sieltä kaikkea pois.

Rekisteröiden

Rekisteristä häädetty nimi
kirjainsarja, josta emme ole vastuussa
Herrat suojelevat isänmaata
Herra suojelkoon muita
Päivänpolttava paperi palaa kuin itsestään

-ton, -ton, -ton, -ton
ja silti hän on
Hänellä ei ole nimeä
hänellä ei ole ikää
hänellä ei ole kansalaisuutta
hänellä ei ole itsestäänselvyyksiä

muuri pieni pyörii
varmat siinä hyörii
sormet sanoo sos sos sos
kengän kannat hus hus hus

Punapääenkelit eivät pääse taivaaseen
kuin korkeintaan ennen aikojaan
Ateistin iltauutisissa paha söi sanansa
ja pelolle myönnettiin puoli valtakuntaa

Tänään

Minut muistetaan ehkä
pahuuden alkulimana tärisevänä hyytelönä
joka itki omaa minuuttaan

Iskin kynteni ja varpaani kiinni muutokseen

Huomaattakoon nyt:
minä havisen!
Toivon oksalla suotuisassa tuulessa
ylempänä kuin katseeni eilen ylsi
minä havisen!
Keski-iän portilla ensimmäisessä nuoruudessani
elämä on seuraus ja syy
eikä hymyni huou itseivaa
eikä selkäni murru ensimmäisestä korresta
eikä mieleni ole raskauttava asianhaara
eikä pelko johda ajatuksia

Ehkä huomenna uskallan sanoa “onnellinen”
mutta tänään
tänään
Minä havisen!