Kuun valossa

Minä tunnen kuun vetovoiman vetoavampana kuin maan.
Se kutsuu minut tanssiin, ilman elefanttiefektiä.
Aistin vihreät hiirenkorvat paljaita jalkapohjiani vasten
ja nauran kuin en ikinä olisi oppinut sanojen sisältöä.
Aurinko on kaukana ja vaikka kuu on kivinen möykky
se kuiskii minulle keijujen kielellä, tärykalvojeni turmioksi.
Tänä yönä ei haittaa, vaikka en osaa rakastaa
kuukin on kylmä ja silti sulkee pariskunnat syleilyynsä.
Aamulla ehkä kastehelmet jäätyvät, mutta
nyt uskon kirsikankukkien käyvän ravinnosta.

Selfie-Suomessa

Tyyppi kirjoittaa omakuvarunoja selfie-Suomessa

 

On tyytyväinen kuin sammakon alku kutukuplassaan

kun joku toinen yhtä susi

                                    antaa viestin sisäavauruudesta

ja jos tulee toinen palaute tyyppi on jo osunut kultasuoleen

 

ja se luulee parantavansa maailmaa

kun saa kaksi lukijaa

joista toinen on äiti

jonka takia ei voi sanoa suoraan

kuinka kusessa planeetta pyörii

ja se luulee passiivisen vastarinnan

kiinnostavan muitakin kuin tissimiehiä

eikä tyyppi löydä tietänsä tubeen

eikä runoillensa sopivaa appia

eikä punaista lankaa

eikä nykyaikaa kuin Chaplinilta

 

Tyyppi kirjoittaa omakuvarunoja selfie-Suomessa