Kiltin kapina

en tahdo olla hyvä ihminen
en enää
Pataan synnit ja syyllisyydet! Päälle kiltin tytön kiroukseton sanavarasto!
perunasurvimella rutistan pelon mehut uskomuksien kuonasta, tislaan ja poltan pohjaan
en tahdo olla hyvä ihminen

Pinttynyt pahuus, jalot tavoitteet!
pyyhin teillä likaista lattiaani
Harmaat rievut!
vaihdan teidät rauhanlippuun
En ole häijy välinpitämätön ilkeä julma laiska rakkaudeton tyhmä ahne tai tuhma
en ole hyvä ihminen

nostan pääni ja näen ylemmäs
katson kauniita kasvoja kuuntelen kurjuuden kertomuksia
yritän ymmärtää yksilöitä liikun lempeästi luonnossa
ei ylevyyttä jaloutta kärsimyksen ylistystä

ihan vain inhimillisyyttä
ihan vain koska tahdon

TAHDON

onnellisuuden, vapauden, rakkauden, tasa-arvon
enkä olla hyvä ihminen

Tämän piti olla hetki. Ohikiitävästä ohimennen viiltävään. Kiristysviestejä joulukorteissa. Puuttuva Kristusvietti. Jotain kauneudentapaista käärittynä vanhoihin sanomalehtiin.

Whamageddon. Kyttäys eli stalkkaus voi olla hyväntahtoista. Huorakuoro ei pääse pakoon parittajiaan. Lähimmäisenrakkaus ja sosiaalipornoriippuvuus. Ilmastonlämpenemisskeptikot. Katulapsen synnit etsivät anteeksiantajaa. Pöytä notkuu

pään painoa.

 

tuijotan neljättä iltaa kynttilää
liekki on minua elävämpi
puhelimen akku tyhjä kuten takkinikin
paristokello viilaa sekunteja huolella
Tapani-myrskystä tyhjyyteen

nöyryytys kaikuu häpeää häpeä inhoa inho vihaa
viimeiset viisi vuotta säännöllisen syrjittynä
pitää ymmärtää
ovat kateellisia
niillä on vaikeaa
oikeasti yritän
olen kateellinen
minulla on vaikeaa
viisi vuotta suurimpana oikeutena vahvuus
eikä tyhjässä hämärässä hämätä itsevihaa

en luule ajatuksiani teräviksi
silti ne viiltävät
keuhkoni vereslihalle
olen tukehtua hirviöhetkien hiljaisuuteen

ja
pieni tassu polvellani
vain vähän korkeammalla ruskeat silmät
ja hännän vatkaama kysymys
tehdäänkö jotain minun rakas rakas rakas isäntäni?
minä otan taluttimen ja pannan
ettei pimeä ahmisi sinuakin minulta

lumi nauraa muttei minulle
sinä pysyt vierelläni
maailman paras mörkövahti
ja kun nostan katseeni rotkoista

tähtitaivas on komeampi kuin koskaan

hikoan pakkasessa
virtaa jouluostoszombeja

pelastusarmeijan joulupata pelastaa, omatuntoja
saavuin Pohjoisnavalle, joulupukki asuu Korvatunturilla
tahdon uskoa
kirkon edessä Jeesus-lapsi juo Coca Colaa

avaan Michelin ukko -takkini vetoketjun
muoti toistuu nopeammin kuin vanhukset unohtavat
tahdon unohtaa
toivon Trumpille Scroogen aaveet

ja kuoro laulaa:
He doesn’t care if you’re a rich or poor boy,
He loves you just the same.
Santa knows that we’re God’s children,
That makes everything right.

right.

yliaktiivinen joulumieli
kiehun pakkasessa

Minä tunnen kuun vetovoiman vetoavampana kuin maan.
Se kutsuu minut tanssiin, ilman elefanttiefektiä.
Aistin vihreät hiirenkorvat paljaita jalkapohjiani vasten
ja nauran kuin en ikinä olisi oppinut sanojen sisältöä.
Aurinko on kaukana ja vaikka kuu on kivinen möykky
se kuiskii minulle keijujen kielellä, tärykalvojeni turmioksi.
Tänä yönä ei haittaa, vaikka en osaa rakastaa
kuukin on kylmä ja silti sulkee pariskunnat syleilyynsä.
Aamulla ehkä kastehelmet jäätyvät, mutta
nyt uskon kirsikankukkien käyvän ravinnosta.

Tyyppi kirjoittaa omakuvarunoja selfie-Suomessa

 

On tyytyväinen kuin sammakon alku kutukuplassaan

kun joku toinen yhtä susi

                                    antaa viestin sisäavauruudesta

ja jos tulee toinen palaute tyyppi on jo osunut kultasuoleen

 

ja se luulee parantavansa maailmaa

kun saa kaksi lukijaa

joista toinen on äiti

jonka takia ei voi sanoa suoraan

kuinka kusessa planeetta pyörii

ja se luulee passiivisen vastarinnan

kiinnostavan muitakin kuin tissimiehiä

eikä tyyppi löydä tietänsä tubeen

eikä runoillensa sopivaa appia

eikä punaista lankaa

eikä nykyaikaa kuin Chaplinilta

 

Tyyppi kirjoittaa omakuvarunoja selfie-Suomessa