Eloisameri

Kun kuolin
pappi piti niin kuivan muistopuheen
että lähimmät omaisenikin haaveilivat kosteutustipoista silmiinsä
Kun kuolin
tätini huokaisivat harmista
koska surutalossa ei sovi haukotella
Kun kuolin
olin kuollut kuin kivi
eikä saattojoukossa ollut geologeja

Suku söi pintakovia korvapuusteja
eikä edes pappi keksinyt puhuttavaa
joi vaan liian kuumaa kohteliaisuuskahvikupillistaan

Silloin meemiarmeijani kukitti nettiä
osa sotilaistani jäi ajan uhriksi
mutta vahvimmat antoivat minulle ikuisuuden
ei taivasta, ei helvettiä vaan lempeä bittimeri
jossa lepään ilman tietoisuutta

Mieti, mitä pistät nettiin, sillä sukulaisesikaan eivät saa sieltä kaikkea pois.

2 vastausta artikkeliin ”Eloisameri

    • Kiitos AilaKaarina! (vastasinkin jo sähköpostiin, anteeksi kun kesti! En ollut ehtinyt olla normaalisti tietokoneella, niin jäi vähän turhan myöhäiseksi. Kiitos kärsivällisyydestä!)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *